Minussa on aina ollut periksiantamatonta voimaa. Se on varmaan sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Haasteet eivät ole koskaan pelottaneet minua – päinvastoin, ne sytyttävät ja tuovat luovuuteni esiin. Sisälläni asuu yrittäjä, joka menee eteenpäin, vaikka tie olisi kuinka kivinen. Työssäni palvelun kokonaisvaltainen kehittäminen on kuin bensaa liekkeihin.

Monet muistavat Muumeista tutun tarinan Näkymättömästä Ninnistä. Siinä kaltoinkohdeltu tyttö muuttuu näkymättömäksi, vain poninhännän punainen rusetti ja päällä oleva mekko ovat huomattavissa. Muumitalossa perheen lempeys, huolenpito ja lopulta Ninnin rohkaistuminen tunteiden ilmaisuun tekevät hänestä jälleen näkyvän.

Naisyrittäjien määrä on viime vuosina pysynyt melko tasaisena: noin joka kolmas yrittäjä Suomessa on nainen. Yrittäjyys ei siis ole naisille vieras tai pelottava ajatus – kyllä naiset yrittävät. Mutta jokin estää heitä ottamasta ensimmäistä askelta ja aloitus lykkääntyy. 

Näkyväksi tuleminen voi olla pelottavaa. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Mutta tiedän myös, kuinka voimakkaalta tuntuu, kun teet jotain mikä pelottaa – juuri siitä pelosta huolimatta. Matka tähän pisteeseen, jossa seison nyt muiden edessä innostajana ja puhujana, on ollut pitkä ja monivaiheinen.

Kun katson omaa polkuani taaksepäin, yksi asia nousee ylitse muiden: mikään ei ole tapahtunut täysin valmiiksi suunnitellusti. Sen sijaan matka on rakentunut valinnoista, hetkistä ja ihmisistä, jotka ovat ohjanneet suuntaa. Välillä selkeästi, välillä huomaamatta.

Oulun kauppakamarin kahvihuoneessa ja lounaspöydässä käy usein vilkas keskustelu. Ideoita lentelee, nauretaan, suunnitellaan. Pöydän ympärillä on enimmäkseen naisia, koska meillä on naisvaltainen työyhteisö. Viestintä, asiakaspalvelu, tapahtumatuotanto, koulutus ja hallinnolliset tehtävät ovat aloja, joille naiset ovat ohjautuneet ja hakeutuneet.

Rohkeus ei ole minulle äänekästä esiintymistä tai pelottomuutta, vaikka joskus kyllä sitäkin, kun syntymälahjana on saanut ison äänen. Useimmiten rohkeus on hiljaista päätöksentekoa, arvojen mukaista toimintaa ja uskallusta olla keskeneräinen. Rohkeus näkyy siinä, että uskaltaa astua epämukavuusalueelle, ottaa vastuuta ja jatkaa eteenpäin myös silloin, kun vastaukset eivät ole vielä valmiita.

Tehdään aikamatka 1980-luvun pieneen merenrantakaupunkiin. Se on kaupunki, jossa synnyin ja kasvoin yksityisyrittäjänä työskentelevän yksinhuoltajaäitini kanssa.

Vahvaa organisaatiota ei rakenneta rakenteilla ja järjestelmillä, vaan sitoutuneilla ihmisillä, jotka viihtyvät, kasvavat ja kokevat ylpeyttä työstään.

Työskentelen HalpaHallissa pukeutumisen ostopäällikkönä. Työssäni vastaan laajasta kokonaisuudesta: omien brändiemme kehittämisestä, brändiyhteistyöstä sekä valikoimien suunnittelusta. Käytännössä työni liittyy kumppanuuksiin, valikoiman painopisteisiin, tavoitteisiin, budjettiin, näkyvyyteen ja valikoiman jatkuvaan uudistamiseen.

Sen lisäksi, että ympärilläni on paljon vahvoja naisia, ketä ihailen, ihailen myös miehiä. Heitä, jotka uskovat sekä tukevat meitä. Isäni kannustus, jonka olen nuoresta asti saanut kuulla, ja saan kuulla edelleen, ”Tänk: Kvinnor kan!” on vahvasti mukanani kaikessa mihin ryhdyn.

Crimpin arvoihin kuuluvat ketteryys ja rohkeus. Niitä ei ole keksimällä keksitty, vaan olimme ensin ketteriä ja rohkeita, ja vasta myöhemmin ne hoksattiin kirjata osaksi arvojamme. Kyse ei siis ole vain kauniista sanoista, vaan meillä koko toiminta pyörii juuri näiden periaatteiden mukaisesti. Muuten olisikin jäänyt paljon tapahtumatta.

IT-ala on pitkään ollut miesvaltainen – tämä ei ole mikään salaisuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tilanne jatkuisi samanlaisena. Me JNT:llä haluamme olla mukana muuttamassa käsitystä siitä, ketkä kuuluvat tekniikan maailmaan. Meille naisten työskentely IT:n parissa on itsestäänselvää ja luonnollista, ja olemme ylpeitä siitä, että tiimeissämme työskentelee jo paljon päteviä naisia.

”Haluamme että kaikki, sukupuolesta riippumatta, voivat tuntea, että heillä on tulevaisuus IT-alalla. Kyse on osaamisesta, uteliaisuudesta ja tahdosta – ei sukupuolesta.”

- Maria Höglund, JNT:n toimitusjohtaja

Onko naisellisessa ja miehisessä johtajuudessa eroa? Perinteisesti johtajuus yhdistetään usein miehiin ja autoritaariseen johtamistyyliin, ja valitettavasti tämä olettamus on juurtunut vanhentuneisiin rakenteisiimme, mielipiteisiimme ja ennakkoluuloihimme. Aiemmin ajateltiin, että naisen täytyy käyttäytyä kuin mies ja pukeutua kuin mies ollakseen uskottava johtaja. Onneksi asenteemme johtajuutta kohtaan ovat muuttuneet positiivisesti, mutta naisten määrä johtotehtävissä on edelleen aliedustettu, ja samalla näemme suuren tarpeen johtajuuden kehittämiselle yrityksissä ja organisaatioissa.

Matkailualan restonomista kahvila- ja ravintolapäälliköksi. Sitten lähihoitajaksi psykiatrian työtehtäviin, ja nyt työterveyssihteerinä TT Botnialla – sellainen on oma urapolkuni. Se on yhtä lailla ollut omantuntuinen ja antoisa, sisältänyt alanvaihdon, mutta myös maksanut yhden burnoutin verran. Ja opettanut valtavasti siitä, millä yhtälöllä työssä jaksaa ja viihtyy.

Mira Rinne on 35-vuotias Elämän ja Bisneksen Voimaannuttaja, visionääri, sielukas strategisti ja kansainvälinen  sarjayrittäjä, joka myy ihmisyyttä 23-vuoden kokemuksellaan. Hän aloitti poikkeuksellisen uransa 12-vuotiaana luodessaan itselleen turvapaikan raa'alta kouluväkivallalta, ja oli samalla mukana luomassa nykyistä vaikuttajamarkkinointialaa muiden visionäärien kanssa. Mira on teini-ikäisen äiti, vaimo ja ihminen, joka tekee elämästä huvipuiston. Kolminkertaisena syöpä- ja uupumusselviytyjänä, ja monista muistakin koettelemuksista selvinneenä, hän käyttää omaa tarinaansa muistuttaakseen, että mikään ei ole mahdotonta ja että kaikesta voi selvitä. Miran elämäntehtävä on auttaa sinua -ihmisiä ja yrityksiä ympäri maailmaa- luomaan omannäköisen elämän sielukkaiden strategioiden avulla. Hän uskoo hullutteluun, ihmeisiin ja iloon, sillä elämä on liian lyhyt sitkuttelulle ja aivan liian tärkeä otettavaksi vakavasti!

Nimeni on Ann-Marie Hietala ja toimin myyntipäällikkönä Osuuskauppa KPO:lla ja edustan Sokos Hotelleja Suomessa pääpainona Vaasan yksiköt ravintoloineen. Olen ollut koko ikäni hotelli- ja ravintola-alalla ja työvuosia pelkästään S-ryhmällä on kertynyt jo yli 25 vuotta.  

Kun katson taaksepäin lähes 25-vuotista uraani Danfossissa, yksi taito nousee ylitse muiden: itsensä johtaminen. Se ei ole maininta ansioluettelossa, vaan moottori, joka on kuljettanut minua eteenpäin aina kesätyöntekijästä nykyiseen rooliini tehtaanjohtajana.

Olen työskennellyt urallani pitkään yrittäjien ja yrittäjyyden parissa. Olen nähnyt liiketoimintasuunnitelmiin ja rahoitukseen liittyviä haasteita, mutta myös sen, miten joskus on tehtävä vaikeita päätöksiä ja lopetettava yritystoiminta. Tiedän, miltä tuntuu seistä siinä kynnyksellä unelma toisessa kädessä ja kaikenlaiset pelot toisessa. Tiedän myös, kuinka paljon merkitsee se, että joku uskoo sinuun, joskus jopa enemmän kuin itse uskot itseesi juuri sillä hetkellä.

Väite kuulostaa ristiriitaiselta (jopa kapinalliselta) aikana, jolloin elämme jatkuvassa muutoksessa, jonka vauhti vain kiihtyy. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut muutoksesta jotakin olennaista: Muutos ei tottele käskyjä. Se ei käynnisty strategiadokumenteilla eikä pysy hengissä projektisuunnitelmilla.